Aamu

Nukuin katkottomasti. Olin yön saarella jossa oli huvila ja joutsenia. Vähän petyin kun olin kerrostalossa mutta aamu oli aurinkoinen. Tuulikin. Mutta kaikki mikä oli kesäaikaa, näkyi puina, lehtinä, kuusina, pihlajina.

Parvekkella ruukussa oli laajenevia krassin lehtiä. Persilja ja rucola olivat nousseet kymmensenttisiksi. Parvekepöydän sininen maali lohkeili. Mutta se oli vain muistutus siitä että jotkut esineet säilyivät Egyptin hiekkaan hautautuneina tuhansia vuosia. Ja vieläpä väritkin ovat osittain säilyneet. Säilöttiinhän ennen muuten hiekkaan meilläkin esimerkiksi porkkanoita talveksi. Jos nyt enää mikään nyt kovin kauan säilyy. Olen liatun maailman asuja. Tarkoitan tällä sitä että atomipommi räjähti Nagasakissa muutamaa kuukautta ennen kuin olen syntynyt.

Laitoin kahvinkeittimeen kolme mitallista kahvia. Päivällä taivas on taustavärinä vihreille puille.

Niissä konsertto grosso on ennen lounasaikaa täysillä menossa.

Radiossa puhutaan molekyyligastronomiasta.

Kannattaa vain syödä valmistettua ruokaa eikä miettiä molekyylejä. Jos kerta on ruokaa mitä syödä.

Polvi kiukuttelee, laitan siniset lenkkarit jalkaan ja kierrän metsäpolun uusien kukkien esiintyessä molemmin puolin kunniakujana. Piikikkäät lehdet ovat vasta pinnalla. Loppukesästä ne ovat metrin pituisia ja niiden päässä on lilan värisiä sutitupsuja.

Vain kaikkein rikkaimmat käyttävät lentokenttiä sanoo radio heti kun tulen ovesta sisään.

Vaara että lentokone putoaa on aina myös olemassa. Ja maiden yhteenliittymät tuottavat paljon rahaa mutta kukaan ei viitsi ajatella mitä sillä kuuluisi tehdä.

Kun en ole talousguru niin minun pitää kysyä noilta radiossa puhujilta että kun meidän työpaikkamme viedään Kiinaan niin eikö se rahakin jää sinne.

Niin että kun me jäämme tänne nuolemaan näppejämme, ketä silloin syytetään päätöksestä; Globaali maailmantalous?

Jatkuu......