Pyöräretki

Kävin ekalla pyörälenkillä tänään. Piti viedä postia Myllypohjaan. Olin niin luvannut. Olipa kiva ajella kun ei ollut kiirettä. Ei enää jäätä eikä liukasta eikä kylmää.
Ja aurinkokin alkoi paistaa jo paluumatkalla.
Ennen matkaan lähtöä muistin, remontti oli talon alakerrassa jouluun asti. Pyörä näytti harmaalta. Vaikka se on punainen. Piti lähteä hakemaan pyyhettä jolla saan värin näkyviin. Olin ajanut pyörällä viimeksi joskus ennen lumen tuloa. Viimeiset sieniretket lähimaastoon.
Betonipölyä oli kerros. En ollut tarkistanut tilannetta aiemmin, kävin moikkaamassa pyörää nyt ensimmäisen kerran tänä keväänä. Sieltä se kuoriutui minun vanha tuttuni. Pyyhin ketjut vielä ruokaöljyyn kostutetulla kankaanpalalla kun muutakaan ööliä ei ollut.
Hyvin se kulki Myllypohjaan ja takaisin. Ihan ihmettelin että se jaksaa vaikka on ollut yksin kellarissa pimeässä monta kuukautta. Mutta ilmankos se olikin niin väritön ja kalpea aluksi. Niinhän kasivtkin menettävät värinsä valottomuudessa.
Suunnittelimme viimekertaisessa tapaamisessamme ja LSP sivuillakin pyöräretkeä Kiiliäisvuorelle. Paikalla Karirannan kahvilassa olivat viimeksi Mari, Terhi ja minä. Ja aika äkkiähän se retki on edessä kun lumi on huvennut silmissä. Kaikki halukkaat sitten vain suunnittelemaan pyöräretkeä.
Matka ei ole pitkä ja tehdään loppupäässä kävellen polkua Kiiliäisvuorelle, josta on mahtavat näköalat Alasenjärvelle. Kalliolla, kukkulalla on puunrungot penkkeinä ja siinä voi keittää nokipannukahvit. Siellä on nuotiopaikka jota joskus aina huomaa käytetyn. Olen käynyt sienessä ja puolukoitakin kerännyt siitä maastosta.
Paikka näkyy joissain Lahden kaupungin kartoissa.
Niin että käykää morjestamassa fillarianne.