Muodot

Vääristyneet mittasuhteet
silmää hivelevät
epäsuhdat
nurkissamme kummallisia kulmia ja
tarpeettomia tantereita
ei mitään yhteistä ole neliöiden kanssa sillä että
ihminen asuu laatikossa jossa tylsistyy
yhä enemmän ihmettelemättä
mistään johtumatonta olemuksensa kaventumaa
Olenko sopeutumaton
kummajainen kun en suostu
valmiiseen maailmaan
Turhaan pyristelen mutta tahdon tehdä juuri niin
minua varten
pitää keksiä oma muoto
eikä kukaan toinen sitä tee
Olen metsässä
minä puita ja puut minua tuijottavat?


2.

Kukkaruukun kahvipuu
sinnittelee tämänkin talven
Ei
ei sen tarvitse kahviksi asti kukkia
vihreistä lehdistä tiedän ettei valo ole vielä kuollut
vaikka kasvojen varjot syvenevät
eksyneet lisääntyvät
mikä tie minnekin johtaa kun enää
ei kohtaa toista
jonossa
kaikki odottavat ulospääsyä maailman kaupasta
joka myy pikkuisia orkideankukkia samalla käytävällä
sokeripullien ja yskänlääkkeiden kanssa
kahvipakettiin mahtuu lämpöisen mantereen tuoksu
ripaus tumman sormen himmeää ihoa
hipaisu kauluksella
valon matka niin ettei se säikähdä
meillä on nyt onneksi tämä
lumi

3.

En aio mitään kummempaa.
En
mitään muutakaan oikeastaan.
Olen alkanut olla.
Kaikki ovat.
Luonnollisesti
tapahtuu suunnitelmien muutoksia
Sillekin joka oikein suunnitteli.
Ei ole mitään sanottavaa siihenkään.

4.

Ehostamatta olemme kompasteleva poikkeus
kynnykset nyt ovat eri korkuisia.
Ei
häntä sattunut.
Eikä kukaan katsonut noussutta.

5.

Aistiset ihmiset
maailman eri laidalla
tai samalla, menevät pilven päälle pitkäkseen
aurinko paistaa heidät lämpimäksi.
Kun on nukahtanut pilven päältä
putoaa
eikä linnunradalla ollut hiljaista
vietin siellä yön.
Lumoava tähti puhui; Olet täällä
sinulla on tehtävä, mutta sinä tiedät sen!

6.

Minulle valkeni muutama totuus hänestä, itseäni varten.
Kuinka huomaaminen helpottaakaan.
Minulla ei ole peliä jota pelata.
Kaikki pyöriii silti.
Ihmiset eivät pysähdy
sisäisillä tapahtumilla ei ole tarvetta
jäädä paikoilleen
ne muuttavat muotoa ja sisältöä. Kiehtovimmat löydöt
tuntuvat siltä että pääsee tuntemattomaan uuteen.
Uuteen erään jota kukaan ei ole vielä sinulle selittänyt valmiiksi.
Mutta
joillakin on tämä kokemus.
- Niinkuin löytäisi itsensä elossa.

7.

Pesen puseron ja laitan tuuleen kuivumaan, se
siinä heiluu ja haihduttaa vettä.

Pian se on päällä taas.
Puhtaana juokseva vesi valuu viemäriin.

Sataa.

Janottaa.

Pitää mennä pois tästä vihreästä pihasta.

On lähdettävä toisiin juhliin.

Kerään kukkia matkalla, juoksen, leikin kivien tarinoilla.
Pöydillä on silitetyt liinat, asetan tienvarsikukat maljakkoon.

Vuosikymmen on täytetty.
Kymmenen vuotta eteenpäin, niin
tapaamme taas, kun
viini on hyvää ja ruoka maukasta

puhumme taaksepäin,
viimekertaiseen.


8.

Samaa mäkeä
eri vuodenaikoina kuljettuaan
muistaa mäen muodon

Jalkapohjissa on lumen
ja soran ääni

kuinka kengänpohja taipuu pakkasella
miten se lämmössä
muovautuu ihon myötäisemmäksi

Sade uittaa pienissä puroissa hiekkaa mäen alle
Asvaltin tasaisuuus tuoksuu pieltä

Punainen auringonlasku
polttaa kuusen oksien takana
kohta on kekäleen musta ilta


9.
Ikuista vettä, eikö
se olekin sellaista joka virtaa maan uumenista
ja juoksee pakkasessa ja lumessa.
Lähde.
Vesi on timantin kirkasta
kun aamuaurinko siihen osuu
laitan kädet kupin muotoon ja juon

janoamiseen
se auttaa

10.
Maalaus on kokonainen
tulen siitä pois
raamit uppoavat laivan mukana pohjaan

Aurinko osuu puihin ja lehmuspuisto tuoksuu
siellä on mukava istua
hetkien välissä

Käsipeiliin käy auringonsäteen
lasinkirkas viilto
Minuutit jatkavat hetkien luomista
ne kaikki menneet
omistan