tag:blogger.com,1999:blog-65657156214279384192011-10-11T06:26:45.651-07:00AnnaLiisahttp://www.blogger.com/profile/12717490136676947768noreply@blogger.comBlogger81100tag:blogger.com,1999:blog-6565715621427938419.post-22371992208788966992011-01-12T11:13:00.000-08:002011-01-13T05:51:55.867-08:00Puhe on muuttunut kummalliseksi.<br />Toiset<br />eivät vastaa; he tulkitsevat<br />_<br /><br />Tunsin itseni jo kauan sitten.<br />Tiesin että minä se olen joka nauraa, suree, imettelee.<br /><br />Jonain yönä katosin.<br />Muistin entisen minäni, sen tutun, hei vaan.<br />Hänessä oli enemmän optimismia kuin pessimismiä.<br /><br />Tiedän mitä etsin.<br /><br />Siitä en ole varma<br />kenelle se kuuluu.<br />-<br /><br />Sellainen nälkä<br />ei ole totta.<br />Olethan syönyt, juonut, kaikkien ympäröimänä.<br />Se<br />nälkä ei kadonnut<br />se piti unohtaa<br />piilottaa- ei tässä mitään<br />hymyilin<br />etten särähtäisi ennen kuin ajastin piippaa<br />je hetki on sopiva<br />nälän ymmärtämiseen.<br />_<br /><br />Tuli mieleen se kun elin, enkä muistanut<br />aikoihin<br />kuolleeni nälkään.<br /><br />Vasta ymmärsin sen<br />kuinka kauan kestää toipua kuolemastaan.<br />_<br /><br />Tämän ajan kidutetut ovat<br />hukkumassa liiallisuuden kaaokseen.<br />Valitse mitä vain<br />se<br />on nimellisesti sinun.<br />Jäljelle jää yhtä mittavasti mielikuvaan mahtumatonta.<br />_<br /><br />Joku viisas kirjoittaa miksi kannattaa lukea<br />ja hän tietää että etsin noita sanoja<br />ne ovat uusia yhdisteitä<br />jotka<br />minun pääni liittää tavallan toisiinsa<br />_<br /><br />Minua raahataan yli esteen<br />jalkani<br />käteni<br />sieluni<br />on mentävä yli terävän aidan<br />vaikka en sitä näe<br />jokin minussa tietää<br />muttei sitä onnistunko<br />_<br /><br />Hän on kuka vain<br />ja vain hän näyttää siltä että<br />hän ei ajattele<br />vaan hengittää<br /><br />välillä nousee seisomaan<br />ja ottaa askeleita<br />heilauttaa pitkiä hiuksiaan<br /><br />kaikki on mukana mitä hän tarvitsee<br />pieni punainen laukku olallaan<br />hän ei puhu paljon mutta sen hän<br />sanoo<br />ettei hän etsi mitään;<br />mitään ei tarvitse etsiä pitää vain avata silmänsä<br />_<br /><br />Ei tässä mitään estettä ole millekään<br />mitä tahdot<br />tahdottu on jo tuhansia vuosia ja vain<br />tämä siitä on tullut tämä mikä olet<br /><br />Keräät luonnosta kukkia marjoja yrttejä<br />kävelet käärmemetsässä<br />tietämättä käärmeistä mitään<br />niin<br />kaukana olet metsästä ettet sitä ymmärrä<br />_<br /><br />Egyptissä oli naishallitsijoita tuhansia vuosia sitten<br />Heidän<br />tarvitsi ymmärtää keitä ovat<br /><br />kohdella kansaansa tuolla ymmärryksellä<br />näyttää<br />ajatuksensa päätöksinä<br />Hyvät päätökset kansa on valmis toteuttamaan<br />Kuningatar Nitokert oli rakastettava hallitsija<br /><br />on kansa sanonut<br />kaksitoista vuotta hän ehti hallita<br />kolmas pyramidi<br />on hänen ajaltaan<br />kuudennen dynastian aikaan<br />Häntä on luonnehdittu jaloksi hallitsijaksi<br />Onko heitä tänäänkin?<br /><br />Puhuisi hyvillä mielin kansalle<br />että tyytyväisinä arkemme eläisimme<br />_<br /><br />Kahdennentoista dynastian aikaan<br />kuningatar Sebekkare oli vallassa neljän vuoden ajan<br />jonka jälkeen on kirjoitettu hyvinvoivien aikojen<br />päättyneen<br />ja alkoi epävarma ja hämmentävä<br />aikakausi<br /><br />Valkoinen temppeli on tuolta ajalta<br />rakennustaiteen ihmeenä<br />terveisinä<br />menneestä käytännön viisaudesta<br />_<br /><br />Hallitsijatar Hatsepsöve<br />rakennutti temppeleitä<br />ja hänen kuviaan kaiverrettiin seiniin ja<br />patsaisiin<br /><br />sellaiset voimat hallitsivat<br />että seuraaja antoi hävittää paljon edeltäjänsä<br />tekemää työtä<br /><br />valta ei ole helppoa<br /><br />aikaansaanokset katsottiin loukkauksiksi<br />miten kukin aikanaan kokee<br />sitä toteuttaa<br />tai antaa jumalten käydä edellään<br />niin<br />päätökset tehtiin<br />palvontamenoin saatettiin miehet matkaan<br />metsästysretkelle tai<br />sotimaan<br />_<br /><br />Oliko Kleopatra kauneutensa lisäksi myös<br />viisas<br />oliko kunnia tai kuolema<br />ainoa vaihtoehto?<br /><br />Ehkä tuohon aikaan<br />rajat asioiden välillä olivat selkeämmät<br />ehkä<br />lentävästä hiekasta noussut käärme<br />palasi takaisin sinne mistä oli tullut<br />missä kansa kulki paljain jaloin<br />päivästä toiseen<br />vaelsi paikasta toiseen hämmentyneenä<br />kuningattaren lähdettyä<br />_<br /><br />Tästä päivästä jää päivämäärä<br />ja päivän lehti jossa tiedot säästä<br /><br />yksi päivä<br />jonka voi unohtaa<br />mitään suurenmoista<br />tai surullista ei tapahtunut<br /><br />eletyt päivät<br />kuin valmiita<br />toteutuneita suunnitelmia<br />tulevaa varten<br />kuin jo elettyä<br />_<br /><br />Ihmiset ohittavat toisensa pitkillä käytävillä<br />kuin luodit<br />et saa otetta<br />ilmeen takaa mistään kiinni<br />muusta kuin ostoskorin kahvasta<br />kilottain maksettavaa jätteeksi mätänevää<br />mullaksi<br />johon kaivaa kuoppa puulle<br />omenapuulle<br />mille puulle hyvänsä<br />joka hengittää<br />_<br /><br />Hallistijat elävät ihmisen aikansa<br />unohtuvat joskus<br />jäävät maan päälle<br />ihmisten mieliin<br />jotta heidät yhdessä saattaisivat heidän kotiinsa<br />toisten hallitsijoiden joukkoon<br />joiden nimet ja teot luetaan vuodesta vuoteen<br />hyvin ja huonosti kohdelleiden päättymättömään<br />mantraan<br />_<br /><br />Ennen Egyptissä ryöstettiin kuolleiden omaisuutta<br />nykyisin<br />ryöstetään jokapäiväistä elämää<br />niin kuin ei osaisi puolustautua<br />tästä<br />ei päästä kiireettömyyteen<br />kaikki aika on myyty<br />tulevaisuutta odottamaan<br />kauniisti kuvioitu<br />myyvä ääni;<br />Usko mihin vain<br />mitään ei ole mitään ei valita<br />mutta kaikki uskotaan vaikkei mitään<br />ajatella edes olevan<br />_<br /><br />Kaikki tapahtuu kuitenkin<br />ei<br />ajatella aikaa<br />mennään vain vastaan riemulla<br />kuin ruhtinas<br />tulisi uutta aikaa tuomaan<br />_<br /><br />Tässä arjessa kaikki on juhlaa<br />tanhua<br />tanssia<br />keinumista<br />Maan nainen<br />illan alkava kutsu<br />mies tulee yöksi<br />tahtoo naista miehen lailla<br />mies tuntee vartalon<br />tahtoo tämän naisen<br />tietää<br />niin kuin joskus harvoin jotain vain tietää<br />eikä juuri nyt mieti maiden rajoja<br />uhkaavaa konfliktia<br />luentosaleja ei mitään ole<br />ennen huomista<br /><br />nainen uskoo miestä<br />kuinka totta kaikki onkaan yhden päivän ajan<br />siitä päivämäärästä vuosiluvut aloitetaan<br />päivät<br />mutta varsinkin yöt<br />tulevat<br />ajanlaskun alkemiaksi<br />alussa ollaan alati<br />yö yön jälkeen<br />_<br /><br />Silmät sanovat totta<br />mietit tarinaa<br />toden päälle<br />arkipäivän mittasuhteisiin<br />_<br /><br />On eri asia<br />ymmärtää kylmää kuin kuumaa<br />ja<br />kaikki mahdollisuudet ovat tässä välissä<br />kaikki ääripäillä mitattuna<br />_<br /><br />Vanhetessa oppii mittasuhteet<br />kuinka pienemmäksi kasvat<br />sitä isompi avaruus<br />ikuisuus<br />_<br /><br />Pyramidien jykevät kulmat<br />huippu ja vasten valoa auringonjumala Ra<br /><br />missä hän oikein asui<br /><br />mistä valo loisti<br />_<br /><br />Katsomme yhdessä tätä kukkaa<br />sen samettista pintaa<br />Kysyit sen nimeä, sanoin etten tiedä<br />-On vain kukan ihme<br />_<br /><br />Koemme nousta naishallitsijoiksi taas<br /><br />minkä esteen aika on luonut eteemme<br /><br />ajan aitaa<br />ei ollut pyramidien rakentamisen aikaan<br />vaikka siihen tietämiseen nykyinenkin nojaa<br />eikä kaikkea ole vielä löydetty<br />Olemme vasta alussa<br />kun emme tiedä<br />miten heidän aikakautensa tuhoutui<br />_<br /><br />Tuhkanharmaa gheopsilaiskissa<br />monistettuna ylvääksi niin<br />se muinoin naukui<br />untuvan pehmeänä<br />toisten auringonjumalien veroisena<br />ylistettynä<br />kumarreltuna<br />mitä kalleuksia sille uhrattiinkin<br /><br />siitä kissan henki jäi<br />kellumaan virtojen veteen<br />_<br /><br />Äidyin selittämään tätä törkykasaa muistuttavaa näkyä<br />toinen näkymä taas soi<br />värejä<br />runkoja kukkia vesiheinää<br />voisi<br />poimia salaatilautaselle kukkimaan<br />valkoisina tähtinä<br />unenomaisia kukkia syödä<br />- eikä siitä uusi maa avaudu<br />_<br /><br />Kuoriainen kyntää hiekkaa<br />iänikuista hiekkaa<br />iätön kuoriainen<br /><br />meidän taloihimme huonosti<br />käsitettävä loinen<br /><br />yhä ikuisuuteen matkalla<br />eikä ikuisuutta tunne kukaan<br />_<br /><br />Joen suistossa mustassa mullassa<br />pellava kukkii<br />sinisenä taivaan kanssa<br />Joki<br />uittaa kaislaveneitä jeesuslapsia<br />kotoaan<br />maailman lapsia<br />kohtaamispaikalle<br /><br />maailman kaupungit imaisevat<br />nuoret kitaansa<br /><br />toisista tulee kerjäläisiä<br />katujen ja slummien kuumesilmäisiä tietäjiä<br /><br />he povaavat halvalla turistille<br /><br />kantavat korttaan tähän baabeliin<br />_<br /><br />Naishallitsija puhuu<br />kansalle uudenvuoden päivänä<br /><br />Hengitys tasaantuu tässä ajassa<br />kiihtyy<br />uudelleen sen armottomuudessa<br />jossa on mahdollisuus<br />olla kokonaan olemassa<br />_<br /><br />Kuningatar Hatsepsut<br />kannattelee hiuslaitteessaan<br />tuoksuvia yrttejä myrhaa hunajavahaa<br />Laivat<br />uivat täynnä myskiä mausteita kiviä<br />väriaineita<br />laapiskiveä kultaa<br />ajautuvat laituriin<br />on taas myytävää<br />kun kaupankäynti alkaa<br />_<br /><br />Hallitsija on kutsunut luokseen työntekijöitä<br />palkitakseen heitä hyvistä teoista<br />He<br />saavat kultaisia kaulavitjoja rannerenkaita veistoksia<br />hän<br />antaa auliisti kaikkea arvokasta<br />jotta he vastaisuudessakin olisivat hänen kansaansa<br />ja<br />auttaisivat häntä rakentamaan<br />uusia palatseja ja taistelisivat ehdoitta hänen<br />joukoissaan vihollisia vastaan<br />milloin hän hatsoo<br />tilanteen niin vaativan<br />lopulta kun juhlat päättyvät<br />on jo tähtikirkas yö<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/6565715621427938419-2237199220878896699?l=annaliisa-omenapuu.blogspot.com' alt='' /></div>AnnaLiisahttp://www.blogger.com/profile/12717490136676947768noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-6565715621427938419.post-88098686936833651002010-05-24T01:22:00.000-07:002010-05-24T02:56:12.310-07:00<div align="justify">Luonto osaa hoitaa nämä hommat ihan kuin luonnostaan. Puussa on pöllynnyt siitepöly niin että tuulessa lentää keltaisia pilviä. Herään kun sataa. Suuret kuuset on pesty pölystä. Niiden kerkät ovat kuin neonvalot. Vierekkäisissä kuusissa on ihan eri väriset kerkät sitäpaitsi. Uudet nuput odottavat esiin tuloa ruskeissa silmuissa. </div><div align="justify">Metsästä otettu kotkansiipi on jo alkanut kasvaa parvekkeella ruukussa. Se on viimekesäinen. Selvisi siis talvesta sekin, aika sitkeää lajia. Parveke piti puhdistaa keltaisesta jauheesta joka oli kuin carrya. Sillä olisi hyvin voinut värjätä riisiä kattilallisen.</div><div align="justify">Kun helle on mennyt ja sataa on aika tehdä sisätöitä. Esille otettu laukkuompelukone odottaa. On korjattavia vaatteita kertynyt muutama. Oikeastaan pitää alkaa ajatella yrttien keräämistä.</div><div align="justify">Nyt keväällä juuri kun ne ovat uusia, saa kaikkein parhaimmat aromit talteen. Ainakin nokkosta näkyy jo hyvin. Se on paljon parempaa kuin kaupan pinaatti ja samoihin käyttötarkoituksiin. Aion laittaa noin kymmenen senttisiä nokkosen latvoja nipuiksi saunavihdan tapaan ja kuivattaa ne. Sopivat hyvin roikkumaan pieneenkin tilaan. Kun ne kuivuvat voi ne jättää sillensä ja murskata siitä suoraan lautaselle tai kattilaan. Tai sitten voi murentaa kuivina purkkiin. Paremman makuista kuin oregano.</div><div align="justify">Apila on myös hyvä kerättynä ja kuivattuna. Apilankukkia ei ole vielä mutta valkoiset ja punaiset apilankukat lisättynä teehen antavat makean aromin ja siitä saa taas joitain tärkeitä vitamiini ja hivenaineita. Eikä maksa paljon. </div><div align="justify">Luonnosta löytyvää, syötävää on hyvin paljon, emme vain osaa poimia niitä talteen.</div><div align="justify">Lenkkipolun varrelta voi äkkiä kerätä yhden nipun kotiin vietäväksi kerrallaan. Kannattaa kokeilla.</div><div align="justify">Mitä kaikkea voi kerätä? Voin antaa oppitunnin jos jotakin kiinnostaa!</div><div align="justify"></div><div align="justify"></div><div align="justify"></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/6565715621427938419-8809868693683365100?l=annaliisa-omenapuu.blogspot.com' alt='' /></div>AnnaLiisahttp://www.blogger.com/profile/12717490136676947768noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6565715621427938419.post-12274151633345714992010-05-03T03:55:00.000-07:002010-05-03T05:44:13.691-07:00<div align="justify"><span style="font-family:arial;">Taivas alkaa sinisenä, päätyen vihreään maan väriin, välissä kaistale niinkuin värejä olisi sekoitettu toisiinsa.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Jokin meissä hakee alkujuurien paikkaa. Mahdollisuutta oivaltaa jotain uutta tässä maailmassa. Niin kuin tiedämme emme tarvitse mitään oleellista. Ja silti haemme ehkä jotain vielä tärkeämpää. Ainakin etsimme. Meidät on siten rakennettu.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Tarvitsemme ne paikat jossa sukumme on astellut ja elänyt. Ehkä saamme siinä samalla oivalluksen joka tuottaa meissä tunteen että jokin puuttuva pala loksahtaa meissä kohdalleen. Palapeli josta koostumme olisi hiukan täydellisempi.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Kun olin paikassa joka kuuluu mahdolliseen palaan tässä tarkoituksessa, ymmärrän miksi tarvitsen tilaa. Täällä tilaa on elää ja hengittäää. Laulaa niin että ääni kantaa kunnes se kaukaisen mäen kohdanneena loppuu, ja palaa takaisin. Välillä ehtii monta askaretta monta uutta laulua alkaa, kaikua odottaen.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Työt aloitettiin laulamalla, kuin ne olisivat sävellettyjä. Pääasia. Kuin pään liina.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Yhtään taloa niiltä ajoilta joista palapeli koostuu ei ollut siinä Metsäpirtin kylässä jossa äitini alkukoti hänen nuoruudessaan sijaitsi. Siinä kylässä on ollut 39 taloa ennen vuotta 1939.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Muissa kylissä näkyi noita vanhoja taloja kuin muistomerkkejä.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Talot olivat sijoillaan kuin kiinni maahan kasvaneet. Niissä täytyi olla juuret. Niiden harmaus. Se on sellaista joka tulee ajan kanssa kaikesta siitä mitä seudun ilmassa liikkuu, niinkuin graniitin harmaa pöly, se liimautuu puun syihin kiinni kymmeniä vuosia. Samalla kun se on harmaata, joissakin muisto väristä jota seudun kaupassa on joskus ollut saatavana. Usein se on jonkun sinisen versio. Usein myös jonkun vaaleanpunaisen sävy. Joskus valkoinen.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Talojen epätoivo pinnalla pysymiseksi on silmin hyvin havaittavissa. Yksi pääty on kuin piristetty uusin laudoin jotka olivat melkein yhtä harmaat kuin aiempikin seinä. Toista päätyä rekennuksesta maan vetovoima veti enemmän puoleensa, joku osa oli jo painunut maan sisään. Mutta ikkunat ovat kauniin koristeelliset ja pienistä paloista kootut. Palojen välissä valkoiseksi maalattua puulistaa. Nuo kuviot ikkunan yläosissa ovat kuin kuuluisivat eri rakennukseen. Monimutkaiset ikkunat rakennuksissa jotka muuten näyttivät melkein latomaisen yksinkertaisilta.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Rakennuksen pääväriä vasten jokainen maiseman yksityiskohta muistutti omasta kasvavasta yksityisyydestään. Näytti erityisen vihreältä ja elinvoimaiselta.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Onko niin että nämä värien hiukkaset, värien pöly, kasvien eliksiirit, ovat sisään hengitettäessä valmistaneet sen geenin joka periytyy tuleville polville.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Ennen minua, niinkuin geenini olisivat tienneet että nämä värit kuuluvat minuun, ennenkuin olen nähnyt juuri näiden, värien ja muotojen alkukodin.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Ehdoitta kaikki täällä oli aitoa. Vanhat talot, tontit, portit, kasvimaat, omenapuut, punaiset pelargoniat pitsiverhojen reunustamassa ikkunaruudussa. Niinkuin tapani nähdä värejä ja muotoja periytyisivät tästä asetelmasta ja olisivat tämän näyn modernisoituja muunnelmia.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Ja niin kuin modernit talot ulokkeineen yrittäisivät näyttää aidoilta, mutta vaikka kuinka pinnistäisivät, eivät pysty.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Uudet talot, palatsimaiset uusrakennukset ovat tiilimuurien ja vartioitujen porttien sisällä. Nämä vanhat, jotka ovat omistuksensa käytännössä lunastaneet, tarvitsevat lahon portin josta tultua ollaan kotipihalla, vaikka aita kokonaan puuttuu.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Kasvimaat ovat muokatut viimeistä neliösenttimetriä myöten. Möyhennetty, kylvetty. Joku aikainen taimi suojataan kylmältä yöksi tyhjällä lasipurkilla joka on suu multaa vasten.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Jokainen kasvava taimi on hartain iltamenoin suojeltava kylmyydeltä, koko rivi kylvettävä lasipurkkeja ja tyhjiä jugurttipurkkeja. Aamulla aikaisin kerätty kaikki pois, koska aurinko paistoi ja Laatokalla kävi aallokko.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Hiekkaa näkyi pitkälle, syvälle päin rannasta. Hienoa hiekkaa, kuin seulottua ja vieläkin hienompaa. Ei yhtään kiviä, rannassa ei multamaan liejuista rantavettä, vain hiekkaista rantaviivaa loputtomin, näytti mereltä. </span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Kaukaisessa taivaan ja veden yhtymäkohtaa lähestyvässä viivassa ui eteenpäin tankkeri. Tuumivat, miehet, ettei se ollut öljytankkeri kun täältä ei sitä kanattaisi viedä mistään suunnasta toiseen. Eikä sitä kai näillä main mahtanut ollakaan.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Ajoimme ohi jonkun risteyksen jossa oli koottu keoksi noin seitsemänkymmentä senttisiä pyöreähköjä kiviä. Osa niistä oli maalattu kirkkaan punaiseksi. Vieressä oli luonnonkivi jonka pintaan samalla punaisella maalattu vanhojen kalliomaalausten kaltaisia hahmoja.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Hiekkakuormia ei täällä tarvitse tilata hiekkamontulta. Hiekkaa on maastossa ihan niin kuin meillä on kallioita, multaisia mäkiä. Täällä kaikki on hiekkaa tai hiekkamultamaata.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Vaikka kulkuneuvo jolla liikumme on nykyaikainen auto, meinaa penkiltä pudota tai pää osua kattoon. Tiet ovat kuoppaisia. Omenapuut kukkivat kuin viimeistä päivää, ne ryöppyävät kukkia. ja joka pihassa jossa on talo tai sen aie, on omenapuu, usein useampikin, mutta ainakin se yksi.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Pihojen kukkapenkit ovat kuokittuja ja niihin on istutettu taimia tai kylvetty jotain kukkivaa. Kasvimaat kuokittu ja hoidettu. Ruokaa kasvatetaan tarpeeseeen se on selvä. Kaikilla ei ole varaa ostaa kaupoista kaikkea mitä tarjolla on. Hyvätasoisia ruokakauppoja on täälläkin nähty useita, Metsäpirtin ja lähialueiden tienoilla. Ajelimme kokonaisen meiltä katsoen läänin alueella noina päivinä jotka olimme Metsäpirttiretkellä. Hyvä yleiskuva tuli koko laajasta alueesta.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/6565715621427938419-1227415163334571499?l=annaliisa-omenapuu.blogspot.com' alt='' /></div>AnnaLiisahttp://www.blogger.com/profile/12717490136676947768noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6565715621427938419.post-52347713330245392512010-04-23T23:33:00.000-07:002010-04-24T00:25:42.202-07:00<div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Jos maamme olisi vararikon partaalla niin kuin Kreikka, joka on eeuun jäsen, pelastetaanko tuo yhteinen ystävä. Jotka, ystävät, yleensä karttavat vierailuja vararikkoon ajautuneiden luona. Alkaako päättäjien puolustuspuhe hiljaisuudella ja väistymisellä. Kukin, tässä nykyisessä, yksilöstä lähtien, vastaa vain itsestään. Niinhän meille sanotaan.. Silloinhan ei ole mitään yhteisöäkään joka mistään vastaisi, tai edes auttaisi. Tulisi olla varasuunnitelma. Se olisi kuin omavalvontaohjelma joka suurtalouksissa on pakollinen. Se on oltava nähtävissä silloin kun katastrofi on totta. Sitä ennen painetaan kovaa ja tehdään rahaa. Ja matkoja.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Niin kuin voi huomata, olen keittiöpoliitikko.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Kuinka monta kymmentä vuotta kestää päättää että ruoka ja koti kuuluvat kaikille ihmisille. Sitä toteutusta he käyvät istumassa milloin missäkin kaupungissa jonne pääsee vain lentokoneella. </span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Ja sitten ne päättävät ilmansaasteiden vähentämisestä saarella joka on kaunis paratiisi. Minäkin haluan sinne mutta lentolippu maksaa kauhean paljon. Ja ilmakin saastuu lenkoneen savujuovan verran.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Niin että päättäjien ei kuulu noudattaa omia päätöksiään.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Kävisitte kulkaa kertomassa jossain maassa jossa ei voi viljellä mitään, että meillä on hyvää maata kesannolla. Siinä voisi kasvattaa teille ruokakasveja, toisimme ne sitten teille.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Ne nälkäiset eivät tiedä sitä. Eivätkä sitä että olemme edes olemassa. Että tällainen maa ja kansa yleensä on olemassa.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Eksyn huonojen uutisten osastolle aina kun alan ajatella ruokaa ja että sitä ei kaikilla ole.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Kun päätän kirjoittaa, saan aikaan vain hajanaisia sanoja, hajanaisia ajatuksia, harhailen, eksyn kylppärin ja parvekkeen välisellä osuudella vaikka siinä on nopeusrajoitus.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Kulautan vettä kurkkuun ahmin voileipää.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Metsässä on tilaa kävellä. Mutta nyt en löydä lauseita joita etsin. No teen niitä jotka ovat pinnalla kun syvänteisiin ei ole menemistä. Kamalaa.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Olenko oppinut ajan merkit liian hyvin.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Minne katosivat kaikki viisaudet joita olen aina kuullut.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">No. Pöytä on musta ja pölyinen.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Ja jauhan samaa sanaa.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Nyt pitää vähentää tavaroita.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Panen pussiin ja vien kirppikselle. Mikään ei auta. Tavaroita on yhä tarpeellinen määrä.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Perinteet ovat ne joista tietää miten vähän tarpeellista elämä pitää sisällään. Kaikkihan tietävät juuri sen. Miksi me eksymme merkityksettömiin tavaroihin ja sanojen viidakkoon. On etsittävä raivausvälineet ja kammettava itsensä ulos että näkee käännekohdan jossa on antanut periksi.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Turhaan mitään käännekohtaakaan etsii.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Tee käännös ja ala töihin.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Märehtiminen on nyt kulutettu loppuun eikä siitä seuraa mitään.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Onhan vain tapa olla tekemättä mitään.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;">Vieläkö ovat juuret mullassa vai vasta juurtumassa. Odotan kaiken lähimaailman muuttumista vihreäksi.</span></div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div align="justify"><span style="font-family:Arial;"></span> </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/6565715621427938419-5234771333024539251?l=annaliisa-omenapuu.blogspot.com' alt='' /></div>AnnaLiisahttp://www.blogger.com/profile/12717490136676947768noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6565715621427938419.post-28957868799799939272010-04-20T12:59:00.000-07:002010-04-20T13:24:00.322-07:00<div align="justify">Nukuin katkottomasti. Olin yön saarella jossa oli huvila ja joutsenia. Vähän petyin kun olin kerrostalossa mutta aamu oli aurinkoinen. Tuulikin. Mutta kaikki mikä oli kesäaikaa, näkyi puina, lehtinä, kuusina, pihlajina.</div><div align="justify">Parvekkella ruukussa oli laajenevia krassin lehtiä. Persilja ja rucola olivat nousseet kymmensenttisiksi. Parvekepöydän sininen maali lohkeili. Mutta se oli vain muistutus siitä että jotkut esineet säilyivät Egyptin hiekkaan hautautuneina tuhansia vuosia. Ja vieläpä väritkin ovat osittain säilyneet. Säilöttiinhän ennen muuten hiekkaan meilläkin esimerkiksi porkkanoita talveksi. Jos nyt enää mikään nyt kovin kauan säilyy. Olen liatun maailman asuja. Tarkoitan tällä sitä että atomipommi räjähti Nagasakissa muutamaa kuukautta ennen kuin olen syntynyt.</div><div align="justify"> </div><div align="justify">Laitoin kahvinkeittimeen kolme mitallista kahvia. Päivällä taivas on taustavärinä vihreille puille.</div><div align="justify">Niissä konsertto grosso on ennen lounasaikaa täysillä menossa.</div><div align="justify">Radiossa puhutaan molekyyligastronomiasta.</div><div align="justify">Kannattaa vain syödä valmistettua ruokaa eikä miettiä molekyylejä. Jos kerta on ruokaa mitä syödä.</div><div align="justify">Polvi kiukuttelee, laitan siniset lenkkarit jalkaan ja kierrän metsäpolun uusien kukkien esiintyessä molemmin puolin kunniakujana. Piikikkäät lehdet ovat vasta pinnalla. Loppukesästä ne ovat metrin pituisia ja niiden päässä on lilan värisiä sutitupsuja.</div><div align="justify"> </div><div align="justify">Vain kaikkein rikkaimmat käyttävät lentokenttiä sanoo radio heti kun tulen ovesta sisään.</div><div align="justify">Vaara että lentokone putoaa on aina myös olemassa. Ja maiden yhteenliittymät tuottavat paljon rahaa mutta kukaan ei viitsi ajatella mitä sillä kuuluisi tehdä.</div><div align="justify">Kun en ole talousguru niin minun pitää kysyä noilta radiossa puhujilta että kun meidän työpaikkamme viedään Kiinaan niin eikö se rahakin jää sinne.</div><div align="justify"> </div><div align="justify">Niin että kun me jäämme tänne nuolemaan näppejämme, ketä silloin syytetään päätöksestä; Globaali maailmantalous? </div><div align="justify">Jatkuu......</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/6565715621427938419-2895786879979993927?l=annaliisa-omenapuu.blogspot.com' alt='' /></div>AnnaLiisahttp://www.blogger.com/profile/12717490136676947768noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6565715621427938419.post-21587245361429813622010-04-18T23:52:00.000-07:002010-04-20T08:38:03.114-07:00Eckhart Tolle: Uuusi maa<br />Olen kolme päivää uinut tämän kirjan sisällä. Tästä olen kuullut ensimmäisen kerran talvella kun oli vielä Oprah ohjelma tveessä. Silloin yhdessää jaksossa puhuttiin tästä kirjasta. Kirja on teemana ja sen ympärille on kokoontunut, netissä kannattajaryhmä(usassa). Siinä on varmaan jo miljoonia kannattajia. Tilasin kirjan kirjastosta monta kuukautta sitten ja nyt sain käteen. Sillä on siis myös suomessa paljon lukijoita.(laina aika kaksi viikkoa). Tämä käsittelee ihan uusia ulottuvuuksia ihmisen olemisen kannalta. Jotenkin siinä mennään syvälle oleelliseen ihmisessä. Puhutaan paljon egosta luopumisesta joka ei ole oleellista ihmisessä. Myös muotoon, jossa ihminen on se muoto, paneudutaan toden teolla. Muodosta pitäisi päästä pois. Selitetään mitä se tarkoittaa. Kuinka ihmiskunnassa tarvitaan tajunnan tason muuttumista ja jotkut ovat siitä jo jyvällä. Tämä kirja edistää tuon asian konkreettiseksi tekemistä. Haastan teidät lukemaan tämän kirjan. Aion hankkia tämän kyllä itselleni omaksikin vielä. Koska on siinä niin paljon mikä ei tietenkään kerralla tule ymmärretyksi. Joissakin kohdin ymmärsin mistä on kyse, mutta vaikka tämä on selkeästi kirjoitettu niin kyllä riittää rautalangasta vääntämistä vielä pitkään. Olisi mukavaa keskustella tästä kunhan useampi olisi lukenut tämän. "Onko ihmmiskunta valmis tietoisuuden muutokseen? Sisäiseen kukoistukseen joka on niin mullistava ja syvällinen, että siihen verrattuna kasvien kauneinkin kukinta on vain kalpeaa heijastusta? Voivatko ihmiset vastustaa materialismin ja aineellisuuden vetovoimaa ja päihittää muotoon samaistumisen, joka pitää egon toiminnassa ja tuomitsee ihmiset oman persoonallisuutensa vangeiksi?" Lainaus on alkupuolelta kirjaa jossa sanotaan että ihmiskunta alkaa olla valmiimpi muutokseen kuin Jeesuksen ja Buddan aikoihin. Jolloin tämä kyseinen "ihmisen heräämisen" kysymys jo tiedettiin. Mutta tätä ei kyllä pysty selittämään, kirja on kuitenkin mielenkiintoinen, ainakin minusta. Ymmärryskyky on koetteilla tämän kanssa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/6565715621427938419-2158724536142981362?l=annaliisa-omenapuu.blogspot.com' alt='' /></div>AnnaLiisahttp://www.blogger.com/profile/12717490136676947768noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6565715621427938419.post-14016247416999642022010-04-08T04:33:00.000-07:002010-04-20T08:14:25.528-07:00<span style="font-family:arial;"></span><br /><span style="font-family:arial;">Kävin ekalla pyörälenkillä tänään. Piti viedä postia Myllypohjaan. Olin niin luvannut. Olipa kiva ajella kun ei ollut kiirettä. Ei enää jäätä eikä liukasta eikä kylmää.</span><br /><span style="font-family:Arial;">Ja aurinkokin alkoi paistaa jo paluumatkalla.</span><br /><span style="font-family:Arial;">Ennen matkaan lähtöä muistin, remontti oli talon alakerrassa jouluun asti. Pyörä näytti harmaalta. Vaikka se on punainen. Piti lähteä hakemaan pyyhettä jolla saan värin näkyviin. Olin ajanut pyörällä viimeksi joskus ennen lumen tuloa. Viimeiset sieniretket lähimaastoon.</span><br /><span style="font-family:Arial;">Betonipölyä oli kerros. En ollut tarkistanut tilannetta aiemmin, kävin moikkaamassa pyörää nyt ensimmäisen kerran tänä keväänä. Sieltä se kuoriutui minun vanha tuttuni. Pyyhin ketjut vielä ruokaöljyyn kostutetulla kankaanpalalla kun muutakaan ööliä ei ollut.</span><br /><span style="font-family:Arial;">Hyvin se kulki Myllypohjaan ja takaisin. Ihan ihmettelin että se jaksaa vaikka on ollut yksin kellarissa pimeässä monta kuukautta. Mutta ilmankos se olikin niin väritön ja kalpea aluksi. Niinhän kasivtkin menettävät värinsä valottomuudessa.</span><br /><span style="font-family:Arial;">Suunnittelimme viimekertaisessa tapaamisessamme ja LSP sivuillakin pyöräretkeä Kiiliäisvuorelle. Paikalla Karirannan kahvilassa olivat viimeksi Mari, Terhi ja minä. Ja aika äkkiähän se retki on edessä kun lumi on huvennut silmissä. Kaikki halukkaat sitten vain suunnittelemaan pyöräretkeä.</span><br /><span style="font-family:Arial;">Matka ei ole pitkä ja tehdään loppupäässä kävellen polkua Kiiliäisvuorelle, josta on mahtavat näköalat Alasenjärvelle. Kalliolla, kukkulalla on puunrungot penkkeinä ja siinä voi keittää nokipannukahvit. Siellä on nuotiopaikka jota joskus aina huomaa käytetyn. Olen käynyt sienessä ja puolukoitakin kerännyt siitä maastosta.</span><br /><span style="font-family:Arial;">Paikka näkyy joissain Lahden kaupungin kartoissa.</span><br /><span style="font-family:Arial;">Niin että käykää morjestamassa fillarianne.</span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><br /><br /><span style="font-family:Arial;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/6565715621427938419-1401624741699964202?l=annaliisa-omenapuu.blogspot.com' alt='' /></div>AnnaLiisahttp://www.blogger.com/profile/12717490136676947768noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6565715621427938419.post-35041986503099131952010-04-04T05:10:00.001-07:002010-05-30T12:47:47.812-07:00<span style="font-family:arial;">Vääristyneet mittasuhteet<br />silmää hivelevät<br />epäsuhdat<br />nurkissamme kummallisia kulmia ja<br />tarpeettomia tantereita<br />ei mitään yhteistä ole neliöiden kanssa sillä että<br />ihminen asuu laatikossa jossa tylsistyy<br />yhä enemmän ihmettelemättä<br />mistään johtumatonta olemuksensa kaventumaa<br />Olenko sopeutumaton<br />kummajainen kun en suostu<br />valmiiseen maailmaan<br />Turhaan pyristelen mutta tahdon tehdä juuri niin<br />minua varten<br />pitää keksiä oma muoto<br />eikä kukaan toinen sitä tee<br />Olen metsässä<br />minä puita ja puut minua tuijottavat?<br /></span><br /><span style="font-family:arial;"></span><br /><span style="font-family:arial;">2.<br /></span><br /><span style="font-family:arial;">Kukkaruukun kahvipuu<br />sinnittelee tämänkin talven<br />Ei<br />ei sen tarvitse kahviksi asti kukkia<br />vihreistä lehdistä tiedän ettei valo ole vielä kuollut<br />vaikka kasvojen varjot syvenevät<br />eksyneet lisääntyvät<br />mikä tie minnekin johtaa kun enää<br />ei kohtaa toista<br />jonossa<br />kaikki odottavat ulospääsyä maailman kaupasta<br />joka myy pikkuisia orkideankukkia samalla käytävällä<br />sokeripullien ja yskänlääkkeiden kanssa<br />kahvipakettiin mahtuu lämpöisen mantereen tuoksu<br />ripaus tumman sormen himmeää ihoa<br />hipaisu kauluksella<br />valon matka niin ettei se säikähdä<br />meillä on nyt onneksi tämä<br />lumi<br /></span><br /><span style="font-family:arial;">3.<br /></span><br /><span style="font-family:arial;">En aio mitään kummempaa.<br />En<br />mitään muutakaan oikeastaan.<br />Olen alkanut olla.<br />Kaikki ovat.<br />Luonnollisesti<br />tapahtuu suunnitelmien muutoksia<br />Sillekin joka oikein suunnitteli.<br />Ei ole mitään sanottavaa siihenkään.<br /></span><br /><span style="font-family:arial;">4.<br /></span><br /><span style="font-family:arial;">Ehostamatta olemme kompasteleva poikkeus<br />kynnykset nyt ovat eri korkuisia.<br />Ei<br />häntä sattunut.<br />Eikä kukaan katsonut noussutta.<br /></span><br /><span style="font-family:arial;">5.<br /></span><br /><span style="font-family:arial;">Aistiset ihmiset<br />maailman eri laidalla<br />tai samalla, menevät pilven päälle pitkäkseen<br />aurinko paistaa heidät lämpimäksi.<br />Kun on nukahtanut pilven päältä<br />putoaa<br />eikä linnunradalla ollut hiljaista<br />vietin siellä yön.<br />Lumoava tähti puhui; Olet täällä<br />sinulla on tehtävä, mutta sinä tiedät sen!<br /></span><br /><span style="font-family:arial;">6.<br /></span><br /><span style="font-family:arial;">Minulle valkeni muutama totuus hänestä, itseäni varten.<br />Kuinka huomaaminen helpottaakaan.<br />Minulla ei ole peliä jota pelata.<br />Kaikki pyöriii silti.<br />Ihmiset eivät pysähdy<br />sisäisillä tapahtumilla ei ole tarvetta<br />jäädä paikoilleen<br />ne muuttavat muotoa ja sisältöä. Kiehtovimmat löydöt<br />tuntuvat siltä että pääsee tuntemattomaan uuteen.<br />Uuteen erään jota kukaan ei ole vielä sinulle selittänyt valmiiksi.<br />Mutta<br />joillakin on tämä kokemus.<br />- Niinkuin löytäisi itsensä elossa.<br /></span><br /><span style="font-family:arial;">7.<br /></span><br /><span style="font-family:arial;">Pesen puseron ja laitan tuuleen kuivumaan, se<br />siinä heiluu ja haihduttaa vettä.<br /><br />Pian se on päällä taas.<br />Puhtaana juokseva vesi valuu viemäriin.<br /><br />Sataa.<br /><br />Janottaa.<br /><br />Pitää mennä pois tästä vihreästä pihasta.<br /><br />On lähdettävä toisiin juhliin.<br /><br />Kerään kukkia matkalla, juoksen, leikin kivien tarinoilla.<br />Pöydillä on silitetyt liinat, asetan tienvarsikukat maljakkoon.<br /><br />Vuosikymmen on täytetty.<br />Kymmenen vuotta eteenpäin, niin<br />tapaamme taas, kun<br />viini on hyvää ja ruoka maukasta<br /><br />puhumme taaksepäin,<br />viimekertaiseen.</span><br /><span style="font-family:arial;"></span><br /><span style="font-family:arial;"></span><br /><span style="font-family:arial;">8.</span><br /><span style="font-family:arial;"></span><br /><span style="font-family:arial;">Samaa mäkeä<br />eri vuodenaikoina kuljettuaan<br />muistaa mäen muodon<br /><br />Jalkapohjissa on lumen<br />ja soran ääni<br /><br />kuinka kengänpohja taipuu pakkasella<br />miten se lämmössä<br />muovautuu ihon myötäisemmäksi<br /><br />Sade uittaa pienissä puroissa hiekkaa mäen alle<br />Asvaltin tasaisuuus tuoksuu pieltä<br /><br />Punainen auringonlasku<br />polttaa kuusen oksien takana<br />kohta on kekäleen musta ilta</span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;">9.</span><br /><span style="font-family:Arial;">Ikuista vettä, eikö</span><br /><span style="font-family:Arial;">se olekin sellaista joka virtaa maan uumenista</span><br /><span style="font-family:Arial;">ja juoksee pakkasessa ja lumessa.</span><br /><span style="font-family:Arial;">Lähde.</span><br /><span style="font-family:Arial;">Vesi on timantin kirkasta</span><br /><span style="font-family:Arial;">kun aamuaurinko siihen osuu</span><br /><span style="font-family:Arial;">laitan kädet kupin muotoon ja juon</span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;">janoamiseen</span><br /><span style="font-family:Arial;">se auttaa</span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;">10.</span><br /><span style="font-family:Arial;">Maalaus on kokonainen</span><br /><span style="font-family:Arial;">tulen siitä pois</span><br /><span style="font-family:Arial;">raamit uppoavat laivan mukana pohjaan</span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;">Aurinko osuu puihin ja lehmuspuisto tuoksuu</span><br /><span style="font-family:Arial;">siellä on mukava istua</span><br /><span style="font-family:Arial;">hetkien välissä</span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;">Käsipeiliin käy auringonsäteen</span><br /><span style="font-family:Arial;">lasinkirkas viilto</span><br /><span style="font-family:Arial;">Minuutit jatkavat hetkien luomista</span><br /><span style="font-family:Arial;">ne kaikki menneet</span><br /><span style="font-family:Arial;">omistan</span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><br /><span style="font-family:Arial;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/6565715621427938419-3504198650309913195?l=annaliisa-omenapuu.blogspot.com' alt='' /></div>AnnaLiisahttp://www.blogger.com/profile/12717490136676947768noreply@blogger.com8